Luxemburg ja Bryssel

Kolmen viikon lomani päättyi juuri, tänään oli taas normaali opiskelupäivä. Kovasti kaikki tänään kyselivät, mitä olin lomani aikana tehnyt ja vaikka jotenkin tuntui siltä, että olin vain vetelehtinyt, niin kyllä sitä silti tuli aika paljon tehtyä ja nähtyä.

Toissa viikon torstaina lensin hyvin aikaisella, mutta myös hyvin halvalla, lennolla Brysseliin, josta jatkoin junalla Luxemburgiin. Luxemburgissa vietin pari päivää sukulaisten luona pienessä kylässä maaseudulla. Oli oikein mukavaa, sääkin suosi ja oli pääosin aurinkoisen syksyinen. Harmikseni unohdin ottaa kuvia, koko Luxemburgin ajasta minulla on kännykässä viisi kuvaa.

Lauantaina palasin junalla Brysseliin, jossa viivyin tiistaihin asti. Matkan varsinainen syy, Jack Whiten keikka, oli sunnuntai-iltana. Keikkalippu ei jostain syystä koskaan saapunut postin mukana Berliiniin, joten vähän jännitti, pääsenkö keikalle. Kaikki kuitenkin sujui yllättvän hyvin, löysin keikkapaikan ja sain lippuni ilman sen suurempia ongelmia. Keikka oli todella hyvä, yksi teini-iän unelma on nyt täytetty. Lämppärinä oli Lucius, jonka keikalle en ollut Berliinissä päässyt, joten sekin oli aika loistavaa.

Jack White

Bryssel oli myös kaupunkinaihan kiva, vaikka koko ajan vähän satoikin. Koska koko syksyn olen jatkuvasti ollut sosiaalinen ja tutustunut uusiin ihmisiin, nyt vietin Brysselissä aikaa lähinnä itsekseni kahviloissa istuen ja kaupungilla vaellellen. Söin vohveleita, ranskalaisia ja suklaata sekä kävin kävelykierroksella ja parissa museossa. Luin myös pari kirjaa, oli oikein rentouttavaa. Tiistaina palasin Berliiniin, jossa iloitsin siitä, että ymmärsin taas ympärillä puhuttavaa kieltä sekä rupesin taas sosiaaliseksi.

Turistikuva

Toinen turistikuva

Opiskelun alku ja lomailua

Hups, on ollut yli kuukauden tauko bloggaamisessa. Viime kuun aikana on tapahtunut hyvin paljon kaikkea, josta olen ottanut hyvin vähän kuvia. Aloitin muun muassa opiskelun lääkiksessä ja opiskeltuani kolme viikkoa jäin kolmen viikon lomalle, josta on nyt kulunut puolet.

Minä ja Berliinin muuria East Side Galleryssä

Lääkisopiskelu täällä on ollut mielenkiintoista. Erinäisistä syistä minun ryhmäni on todella pieni, luennoilla käy yleensä alle viisitoista ihmistä, seminaariryhmässä on kaksitoista, PBL-ryhmässä seitsemän ja sitten on vielä ryhmä, jonka kanssa on kerran viikossa opetusta sairaalassa, siinä meitä on kolme. Opetus on vähän sillisalaattia, mutta kuitenkin laadukasta. Potilaita nähdään kerran viikossa, mutta vielä minun ei ole tarvinnut kertaakaan yksin haastatella ja tutkia potilasta ja tuskin täytyykään.

Pienen ryhmän etuja on myös sosiaalistuminen, aika nopeasti kaikki tiesivät minun olevan vaihto-opiskelija ja että osaan kuitenkin aika hyvin saksaa ja minun kanssani voi kommunikoida. Siksi on vähän harmi, että minulla alkoi yllätysloma heti ensimmäisen moduulin jälkeen. En nimittäin ollut valinnut moduulia, joka ryhmälläni tällä hetkellä on. Lomallani olen muun muassa käynyt taas Leipzigissä, tällä kertaa eri kaverin luona, istunut kahviloissa lukemassa ja kiertänyt Berliiniä vierailulla olleen perheeni kanssa. Huomenna lennän Brysseliin, josta jatkan junalla Luxemburgiin sukulaisten luo pariksi päiväksi. Lauantaina palaan Brysseliin ja sunnuntaina menen Jack Whiten keikalle, joka oikeastaan on matkani syy. Keikkalippu vaan ei koskaan saapunut postissa, jännityksellä odotan, päästävätkö minut loppuunmyydylle keikalle asiakaspalvelijan antamilla ohjeilla.

Berliinissäkin on paljon keikkoja, kahdella olen vasta käynyt ja nekin olivat samalla viikolla. Ensimmäinen oli First Aid Kit, toinen Agnes Obel. Molemmat olivat todella hyviä. Tykästyin myös Agnes Obelin lämppäribändiin, joka on nimeltään French for Rabbits. Niillä on pian oma keikka Berliinissä, ehkä olen menossa, tosin seuraavana päivänä on aikaisin lähtö Dresdeniin muutaman vaihtarikaverin kanssa...

First Aid Kit

Pullaa, Leipzig ja korkeita paikkoja

Olen ollut nyt viisi viikkoa Berliinissä. Kielikurssi loppui viime viikolla, lukukausi alkaa vihdoin ensi viikolla. Eilen oli lääkiksen vaihtari-info, huomasin unohtaneeni varata ajan lääkärintarkastukseen. Tänään aamulla soitin ja sain ajan ensi viikon perjantaille, toivottavasti kuitenkin pääsen osallistumaan ensi viikolla myös potilasopetukseen. Vaihtareita infossa oli paljon, Charité on Euroopan suurin lääkis. Kuitenkin olin ainoa suomalainen (meitä maastaan ainoita oli neljä). Alkoi vähän jännittää opiskelun alku!

Leivoin pullaa, koska koulun alku alkoi jännittää.

Viime viikolla oli siis viimeinen kielikurssiviikko. Kävimme kahdesti teatterissa ryhmän kanssa, maanantaina katsomassa modernia tanssia ja tiistaina Brechtiä. Tanssi oli mielenkiintoista, en osaa oikein sanoa pidinkö siitä vai en. Tiistain Hans im Glück taas oli hyvin perinteinen näytelmä ja helpommin lähestyttävä. Parin viikon päästä tapaamme taas kielikurssin kanssa ja menemme uudestaan teatteriin, kivaa!

Perjantaina oli Saksan yhtenäisyyspäivä, eli vapaapäivä. Kävin silloin kämppiksen, kämppiksen poikaystävän ja kaverin kanssa Leipzigissä. Oppaanamme toimi viime kevään saksan kielipiirissä tapaamani saksalainen tyttö. Päivä oli kaunis ja lämmin, vaikea uskoa että eletään jo lokakuuta. Ensiksi suuntasimme Völkerschlachtdenkmalille, jonka huipulle kiipesimme. Urheilusuorituksen jälkeen palasimme keskustaan, jossa söimme ja tutustuimme kaupunkiin. Leipzig vaikutti varsin viehättävältä kaupungilta.

Völkerschlachtdenkmal

Muistomerkin huipulla, 500 portaan jälkeen.

Viikonloppu oli hyvin rento, mikä oli mukavaa täyden viikon jälkeen. Sää oli hyvä, kävin muun muassa lenkillä. Olen innostunut täällä taas lenkkeilemään, melko lähellä on kiva ja suuri puisto. Sunnuntaina kävin Klunkerkranichissa, joka on rento kahvila/baari/ravintola/urbaani puutarha Neuköllniläisen ostoskeskuksen katolla. Mahtava paikka, en olisi itse kyllä ikinä löytänyt sinne!

Maisema Klunkerkranichista.

Kielikurssi

Olen nyt käynyt lähes kolme viikkoa kielikurssia, enää siis viikko jäljellä. Kurssin aluksi meidät jaettiin tasokokeen perusteella ryhmiin, päädyin ylimpään tasoryhmään. Kurssi on aika haastava, huomaa kyllä, että viimeisestä saksankurssistani on vuosia aikaa. Kurssin opettaja on koonnut meille työkirjan, jossa on muun muassa runoja, novelleja ja muita tekstejä sekä takana kielioppitehtäviä. Nyt olemme lukeneet esimerkiksi pätkiä Faustia. Pidän kyllä kovasti kurssin teemoista ja siitä, miten se ei liity mitenkään omaan opiskelualaani. Sitä sanastoa tulee sitten ihan varmasti tarpeeksi lokakuussa, kun lukukausi alkaa, lisäksi olen ilmoittautunut myös viikonloppukurssille, jossa opin lääketieteellistä saksaa.

Viihdyn nyt oikein hyvin kurssilla, vaikka aluksi olinkin pari päivää aika varma siitä, että opettaja huomaa, etten oikeasti osaa saksaa ja käskee minun vaihtaa ryhmää. Opettaja on nimittäin erittäin innokas korjaamaan virheitä eikä laisinkaan kaunistele mieleipiteitään esimerkiksi tekemistämme esitelmistä. Kuitenkin olen pysynyt kurssilla ja ehkä saksanikin on vähän parantunut. Ainakin kirjoja lukiessa huomaa, että ymmärrän paremmin joitakin kohtia, jotka ehkä kuukausi sitten olisivat menneet vähän ohi.

Kurssilaiset ovat myös oikein kivoja. Kaikki puhuvat todella hyvää saksaa, osa on asunut ja opiskellut jo onkin aikaa Berliinissä, osa taas on vaihto-opiskelijoita (oikeastaanhan kurssi on yliopiston kielikeskusken Erasmus-opiskelijoille tarkoitettu kurssi). Tässä vaiheessa kurssia kaikki alkavat tuntea toisiaan ja olla paljon avoimempia, mikä tekee myös itse kurssista paljon mielenkiintoisemman.

Kieliviekoittelija ja kielioppikirja.

Viime lauantain ukuleleopetus oli muuten huippukivaa, menen ensi lauantainakin! 

Ukulele

Berliini on hieno kaupunki. Täältä löytyy kaikkea, kuten esimerkiksi ukulelekauppa. Oma ukuleleni jäi pitkän pohdinnan jälkeen Suomeen, vaikka se melkein olisikin mahtunut käsimatkatavaroihini. Eilen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että ukuleleton elämä saa riittää, joten kielikurssin jälkeen näppäilin Googleen sanat "ukulele kaufen berlin". Näin minulle selvisi, että Kreuzbergissa sijaitsee kauppa, joka myy pelkästään ukuleleja ja ukuleletarvikkeita. Suuntasimme siis kämppiksen kanssa sinne.

Kauppa, Leleland, oli oikein sympaattinen ja, kuten odottaa saattaa, täynnä ukuleleja. Ilmoitin haluavani ostaa ukulelen, kerroin, minkä kokoisen soittimen haluaisin ja mikä on budjettini. Sain eteeni rivin ukuleleja, joista valitsin mieluisimman, joka tosin hieman ylitti budjetin. Lisäksi ilmoittauduin ensi lauantaina olevalle ukulelensoiton alkeiskurssille. Olen aika innoissani siitä, että vihdoin minulla on mahdollisuus saada ukuleleopetusta! Ajattelin myös, että on ehkä ihan hyvä aloittaa ihan alkeista, koska epämusikaalisena ihmisenä olen nekin varmaan oppinut väärin. Kursseja on kuulemma muitakin, ne järjestetään kaupassa.

Leleland

Tämä soitin on hieman isompi kuin jo omistamani ukulele, eli ostin nyt konserttiukulelen. Eilen ja tänään olen vähän soitellut ja tykkään kovasti. Kämppiskin vakuutteli, ettei häntä vielä kaduta, että kannusti minua ukulelen hankinnassa. Yritän silti ehkä soitella lähinnä silloin, kun olen yksin kotona.

Ukulele-poseeraus

Ensimmäinen viikko

Saavuin viikko sitten Berliiniin. Ihan viime hetkeen asti olin melko varma, että jotain kuitenkin tapahtuu ja lopulta päädyn kodittomana takaisin Turkuun. Vielä niin ei ole käynyt, joten olen vieläkin Berliinissä ja tarkoituksena on olla täällä helmikuun loppuun asti. Koska nyt olen alkanut itsekin uskoa vaihtolukukauteni toteutumiseen, päätin luoda tämän blogin. Ehkä teen tästä joskus vähän nätimmän tai sitten en. Ainakin yritän välillä kirjoittaa tänne päivityksiä jännittävästä Berliini-elämästäni Erasmus-vaihto-opiskelijana.

Viime viikon tiistaina lähdin hirveän aikaisin aamulla Oslon kautta Berliiniin, koska kaikki suorat lennot olivat jostain syystä älyttömän kalliita, enkä tajunnut, että aikainen lento on aika ärsyttävä sekä itselle että minut ystävällisesti lentokentälle kuljettaneelle äidilleni. Mutta lento oli aika halpa. 

Lentokenttäkuva

 Kun vihdoin viimein saavuin Berliiniin, oli kämppikseni lentokentällä vastassa. Olin siis löytänyt itselleni huoneen noin kuukausi sitten netin kautta. Hakuprosessi oli aika jännittävä, ehkä kirjoitan siitä joskus myöhemmin. Mutta joka tapauksessa kämppikseni on hirveän kiva ja on ollut ihan mahtavaa, että on tavallaan heti joku saksalainen kaveri, joka on auttanut käytännön asioissa, näyttänyt kaupunkia ja jonka kanssa on kiva jutella ja kokkailla. Kämppä on myös kiva, sopivan rähjäinen ja kodikas.

Viime viikolla en ihan hirveän jännittäviä asioita tehnyt. Sain ankaran klikkailun ansiosta peruutusajan Bürgeramtiin ja Bürgeramtista Anmeldebestätigungin. Jos olet joskus muuttamassa Berliiniin, niin tiedoksi, että Bürgeramtiin pitää varata aika ainakin kuukautta etukäteen. Minä en sitä tiennyt. Muitakin käytännön asioita tuli hoidettua, mm. kännykkäliittymä ja lippu julkisia varten. Kävin myös tutustumassa lähimpään lääkiksen kampusalueeseen, se oli aika hieno. Ja valtava. Jännityksellä odotan opiskelujen alkua ja opetustilojen etsimistä.

Kardiologian kartanon sisäpihalta

Perjantaina oli kielikurssin tasokoe. Koe oli aika hölmö ja kesti puoli tuntia. Sen jälkeen hengasin iltapäivän muutaman engalntilaisen vaihtarin kanssa. Hienoimpia asioita vaihto-opiskelussa on ehkä se, että voi tosta noin vaan lyöttäytyä tuntemattomien ihmisten seuraan ilman, että leimautuu ihan oudoksi. Oli mukava päivä, otin myös turistikuvan.

Turistikuva

Viikonloppu meni myös hyvin. Kämppis esitteli minulle lauantaina kivoja paikkoja Berliinissä. Söimme mm. vohveleita lounaaksi, mikä on aina hyvä idea. Kävimme myös tutustumassa Prinzessinnengarteniin, joka on puutarha keskellä kaupunkia. Puutarhassa oli myös kahvila ja muutenkin paikka oli hirveän kivan oloinen. Seuraavana päivänä kävin samantyyppisessä paikassa omassa kaupunginosassani, Weddingissä, mutta en muista puutarhan nimeä.

Vohveli

Prinzessinnengarten

Sunnuntaina tutustuin Weddingiin kämppiksen ja kämppiksen poikaystävän kanssa. Silloin sattui olemaan Weddinger Wundertütentag, jolloin paikallisista liikkeistä sai kerätä tarroja karttaan ja viidellä tarralla sai yllätyspussin. Tietysti keräilimme myös tarroja ja saimme yllätyspussimme. Minä sain paikallisen koruliikkeen lahjoittaman asian, jota käytän avaimenperänä.

Eilen alkoi kielikurssi, joka on mukavalla tavalla yllättävän haasteellinen. Mutta siitä kirjoitan ehkä ensi kerralla, koska tämä teksti on jo ehkä liian pitkä. Menen siis nyt tekemään läksyjä.