Kielikurssi

Olen nyt käynyt lähes kolme viikkoa kielikurssia, enää siis viikko jäljellä. Kurssin aluksi meidät jaettiin tasokokeen perusteella ryhmiin, päädyin ylimpään tasoryhmään. Kurssi on aika haastava, huomaa kyllä, että viimeisestä saksankurssistani on vuosia aikaa. Kurssin opettaja on koonnut meille työkirjan, jossa on muun muassa runoja, novelleja ja muita tekstejä sekä takana kielioppitehtäviä. Nyt olemme lukeneet esimerkiksi pätkiä Faustia. Pidän kyllä kovasti kurssin teemoista ja siitä, miten se ei liity mitenkään omaan opiskelualaani. Sitä sanastoa tulee sitten ihan varmasti tarpeeksi lokakuussa, kun lukukausi alkaa, lisäksi olen ilmoittautunut myös viikonloppukurssille, jossa opin lääketieteellistä saksaa.

Viihdyn nyt oikein hyvin kurssilla, vaikka aluksi olinkin pari päivää aika varma siitä, että opettaja huomaa, etten oikeasti osaa saksaa ja käskee minun vaihtaa ryhmää. Opettaja on nimittäin erittäin innokas korjaamaan virheitä eikä laisinkaan kaunistele mieleipiteitään esimerkiksi tekemistämme esitelmistä. Kuitenkin olen pysynyt kurssilla ja ehkä saksanikin on vähän parantunut. Ainakin kirjoja lukiessa huomaa, että ymmärrän paremmin joitakin kohtia, jotka ehkä kuukausi sitten olisivat menneet vähän ohi.

Kurssilaiset ovat myös oikein kivoja. Kaikki puhuvat todella hyvää saksaa, osa on asunut ja opiskellut jo onkin aikaa Berliinissä, osa taas on vaihto-opiskelijoita (oikeastaanhan kurssi on yliopiston kielikeskusken Erasmus-opiskelijoille tarkoitettu kurssi). Tässä vaiheessa kurssia kaikki alkavat tuntea toisiaan ja olla paljon avoimempia, mikä tekee myös itse kurssista paljon mielenkiintoisemman.

Kieliviekoittelija ja kielioppikirja.

Viime lauantain ukuleleopetus oli muuten huippukivaa, menen ensi lauantainakin! 

Ukulele

Berliini on hieno kaupunki. Täältä löytyy kaikkea, kuten esimerkiksi ukulelekauppa. Oma ukuleleni jäi pitkän pohdinnan jälkeen Suomeen, vaikka se melkein olisikin mahtunut käsimatkatavaroihini. Eilen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että ukuleleton elämä saa riittää, joten kielikurssin jälkeen näppäilin Googleen sanat "ukulele kaufen berlin". Näin minulle selvisi, että Kreuzbergissa sijaitsee kauppa, joka myy pelkästään ukuleleja ja ukuleletarvikkeita. Suuntasimme siis kämppiksen kanssa sinne.

Kauppa, Leleland, oli oikein sympaattinen ja, kuten odottaa saattaa, täynnä ukuleleja. Ilmoitin haluavani ostaa ukulelen, kerroin, minkä kokoisen soittimen haluaisin ja mikä on budjettini. Sain eteeni rivin ukuleleja, joista valitsin mieluisimman, joka tosin hieman ylitti budjetin. Lisäksi ilmoittauduin ensi lauantaina olevalle ukulelensoiton alkeiskurssille. Olen aika innoissani siitä, että vihdoin minulla on mahdollisuus saada ukuleleopetusta! Ajattelin myös, että on ehkä ihan hyvä aloittaa ihan alkeista, koska epämusikaalisena ihmisenä olen nekin varmaan oppinut väärin. Kursseja on kuulemma muitakin, ne järjestetään kaupassa.

Leleland

Tämä soitin on hieman isompi kuin jo omistamani ukulele, eli ostin nyt konserttiukulelen. Eilen ja tänään olen vähän soitellut ja tykkään kovasti. Kämppiskin vakuutteli, ettei häntä vielä kaduta, että kannusti minua ukulelen hankinnassa. Yritän silti ehkä soitella lähinnä silloin, kun olen yksin kotona.

Ukulele-poseeraus

Ensimmäinen viikko

Saavuin viikko sitten Berliiniin. Ihan viime hetkeen asti olin melko varma, että jotain kuitenkin tapahtuu ja lopulta päädyn kodittomana takaisin Turkuun. Vielä niin ei ole käynyt, joten olen vieläkin Berliinissä ja tarkoituksena on olla täällä helmikuun loppuun asti. Koska nyt olen alkanut itsekin uskoa vaihtolukukauteni toteutumiseen, päätin luoda tämän blogin. Ehkä teen tästä joskus vähän nätimmän tai sitten en. Ainakin yritän välillä kirjoittaa tänne päivityksiä jännittävästä Berliini-elämästäni Erasmus-vaihto-opiskelijana.

Viime viikon tiistaina lähdin hirveän aikaisin aamulla Oslon kautta Berliiniin, koska kaikki suorat lennot olivat jostain syystä älyttömän kalliita, enkä tajunnut, että aikainen lento on aika ärsyttävä sekä itselle että minut ystävällisesti lentokentälle kuljettaneelle äidilleni. Mutta lento oli aika halpa. 

Lentokenttäkuva

 Kun vihdoin viimein saavuin Berliiniin, oli kämppikseni lentokentällä vastassa. Olin siis löytänyt itselleni huoneen noin kuukausi sitten netin kautta. Hakuprosessi oli aika jännittävä, ehkä kirjoitan siitä joskus myöhemmin. Mutta joka tapauksessa kämppikseni on hirveän kiva ja on ollut ihan mahtavaa, että on tavallaan heti joku saksalainen kaveri, joka on auttanut käytännön asioissa, näyttänyt kaupunkia ja jonka kanssa on kiva jutella ja kokkailla. Kämppä on myös kiva, sopivan rähjäinen ja kodikas.

Viime viikolla en ihan hirveän jännittäviä asioita tehnyt. Sain ankaran klikkailun ansiosta peruutusajan Bürgeramtiin ja Bürgeramtista Anmeldebestätigungin. Jos olet joskus muuttamassa Berliiniin, niin tiedoksi, että Bürgeramtiin pitää varata aika ainakin kuukautta etukäteen. Minä en sitä tiennyt. Muitakin käytännön asioita tuli hoidettua, mm. kännykkäliittymä ja lippu julkisia varten. Kävin myös tutustumassa lähimpään lääkiksen kampusalueeseen, se oli aika hieno. Ja valtava. Jännityksellä odotan opiskelujen alkua ja opetustilojen etsimistä.

Kardiologian kartanon sisäpihalta

Perjantaina oli kielikurssin tasokoe. Koe oli aika hölmö ja kesti puoli tuntia. Sen jälkeen hengasin iltapäivän muutaman engalntilaisen vaihtarin kanssa. Hienoimpia asioita vaihto-opiskelussa on ehkä se, että voi tosta noin vaan lyöttäytyä tuntemattomien ihmisten seuraan ilman, että leimautuu ihan oudoksi. Oli mukava päivä, otin myös turistikuvan.

Turistikuva

Viikonloppu meni myös hyvin. Kämppis esitteli minulle lauantaina kivoja paikkoja Berliinissä. Söimme mm. vohveleita lounaaksi, mikä on aina hyvä idea. Kävimme myös tutustumassa Prinzessinnengarteniin, joka on puutarha keskellä kaupunkia. Puutarhassa oli myös kahvila ja muutenkin paikka oli hirveän kivan oloinen. Seuraavana päivänä kävin samantyyppisessä paikassa omassa kaupunginosassani, Weddingissä, mutta en muista puutarhan nimeä.

Vohveli

Prinzessinnengarten

Sunnuntaina tutustuin Weddingiin kämppiksen ja kämppiksen poikaystävän kanssa. Silloin sattui olemaan Weddinger Wundertütentag, jolloin paikallisista liikkeistä sai kerätä tarroja karttaan ja viidellä tarralla sai yllätyspussin. Tietysti keräilimme myös tarroja ja saimme yllätyspussimme. Minä sain paikallisen koruliikkeen lahjoittaman asian, jota käytän avaimenperänä.

Eilen alkoi kielikurssi, joka on mukavalla tavalla yllättävän haasteellinen. Mutta siitä kirjoitan ehkä ensi kerralla, koska tämä teksti on jo ehkä liian pitkä. Menen siis nyt tekemään läksyjä.