Olen ollut nyt viisi viikkoa Berliinissä. Kielikurssi loppui viime viikolla, lukukausi alkaa vihdoin ensi viikolla. Eilen oli lääkiksen vaihtari-info, huomasin unohtaneeni varata ajan lääkärintarkastukseen. Tänään aamulla soitin ja sain ajan ensi viikon perjantaille, toivottavasti kuitenkin pääsen osallistumaan ensi viikolla myös potilasopetukseen. Vaihtareita infossa oli paljon, Charité on Euroopan suurin lääkis. Kuitenkin olin ainoa suomalainen (meitä maastaan ainoita oli neljä). Alkoi vähän jännittää opiskelun alku!
 |
| Leivoin pullaa, koska koulun alku alkoi jännittää. |
Viime viikolla oli siis viimeinen kielikurssiviikko. Kävimme kahdesti teatterissa ryhmän kanssa, maanantaina katsomassa modernia tanssia ja tiistaina Brechtiä. Tanssi oli mielenkiintoista, en osaa oikein sanoa pidinkö siitä vai en. Tiistain Hans im Glück taas oli hyvin perinteinen näytelmä ja helpommin lähestyttävä. Parin viikon päästä tapaamme taas kielikurssin kanssa ja menemme uudestaan teatteriin, kivaa!
Perjantaina oli Saksan yhtenäisyyspäivä, eli vapaapäivä. Kävin silloin kämppiksen, kämppiksen poikaystävän ja kaverin kanssa Leipzigissä. Oppaanamme toimi viime kevään saksan kielipiirissä tapaamani saksalainen tyttö. Päivä oli kaunis ja lämmin, vaikea uskoa että eletään jo lokakuuta. Ensiksi suuntasimme Völkerschlachtdenkmalille, jonka huipulle kiipesimme. Urheilusuorituksen jälkeen palasimme keskustaan, jossa söimme ja tutustuimme kaupunkiin. Leipzig vaikutti varsin viehättävältä kaupungilta.
 |
| Völkerschlachtdenkmal |
 |
| Muistomerkin huipulla, 500 portaan jälkeen. |
Viikonloppu oli hyvin rento, mikä oli mukavaa täyden viikon jälkeen. Sää oli hyvä, kävin muun muassa lenkillä. Olen innostunut täällä taas lenkkeilemään, melko lähellä on kiva ja suuri puisto. Sunnuntaina kävin Klunkerkranichissa, joka on rento kahvila/baari/ravintola/urbaani puutarha Neuköllniläisen ostoskeskuksen katolla. Mahtava paikka, en olisi itse kyllä ikinä löytänyt sinne!
 |
| Maisema Klunkerkranichista. |
